Queen, kuningatar, Super-Marjo. Marjo Niskanen on Kallion ilmaisutaidon lukion palkittu ja rakastettu kokki. Tässä haastattelussa hän paljastaa yllättävän asian omista ruokailutottumuksistaan. Uusi jäsen -juttusarja jatkuu.
Koulut ovat jälleen alkaneet, ja Kallion lukiossakin on aloittanut tuore joukko uusia opiskelijoita. Heidän ravitsemuksestaan on jo 14 vuotta huolehtinut Uusi jäsen -juttusarjan tämänkertainen päätähti Marjo Niskanen.
Tähti hän todella on: moneen kertaan palkittu ruokapalveluvastaava, joka on saanut opiskelijoilta arvonimet Super-Marjo ja kuningatar.
– Kohtelen nuoria kuten toivoisin itseäni kohdeltavan. Pakottamalla ja käskemällä ei tule hyvää.
Niskanen ajaa päivittäin Tuusulasta Helsinkiin, jossa häntä odottavat päivän ruokien valmistaminen ja yli 600 rakasta opiskelijaa. Ilmaisutaitopainotteisen lukion nuoret suhtautuvat kokkiinsa kuin ystäväänsä. Kuulumiset vaihdetaan rauhassa, vaikka olisi kuinka kiireinen päivä.
Niskasen työhuone on täynnä opiskelijoiden hänelle luovuttamia ylioppilaskuvia, kiitoskortteja ja muita lahjoja. Työhuone, keittiö ja ruokala sijaitsevat lukion ylimmässä kerroksessa. Uusimpana tunnustuksena seinässä komeilee tuliterä valotaulu, jossa lukee Queen’s Sky Bar, Kuningattaren taivasbaari.
Mitä opit tänään töissä?
– Opin taas kerran, että hommista selvitään, vaikka tulee äkkinäisiä muutoksia. Puoli tuntia ennen ruokailua selvisi, että meidän tiskari ei tänään tule paikalle ja olemme kollegani Lin kanssa töissä kahdestaan. Homma sujuu panikoimatta, koska olemme molemmat olleet täällä kauan. Melkein luemme toistemme ajatukset!
Lue lisää: Linnan juhlien ovet avautuivat myös JHL:n jäsenille: ”Valtava kunnianosoitus”
Mikä on suurin vahvuutesi ruokapalveluvastaavana?
– Se, että tulen niin hyvin toimeen nuorten kanssa. Olen helposti lähestyttävä. Nytkin ykköset ottavat helposti kontaktia. Minulla oli äsken nimipäivä, ja todella moni ykkönen tuli toivottamaan onnea! Se, että uudet opiskelijat puhuttelevat nimellä, on jo saavutus: he huomaavat heti kouluun tullessaan, että tämä on Marjo, tavallaan jo tuttu tyyppi, jonka kanssa he voivat bondata.
Toimin myös tehokkaasti paineen alla ja parhaimmillani olen silloin, kun mennään jo hieman rajoilla kiireen kanssa.
Katso kuvasarjasta, millaisia palkintoja ja kunniakirjoja Marjo Niskanen on saanut niin lukiolaisilta kuin virallisilta tahoilta:
Olet saanut työstäsi useita tunnustuksia, muun muassa Pro-gaalan palkinnon. Perusteluina olivat, että työsi on haastavaa ja yleisö kriittistä. Miten kriittisyys näkyy työssäsi?
– On totta, että nuoret ovat kriittisiä. Mutta olen aina kokenut olevani onnellisessa asemassa, sillä meidän opiskelijat ovat todella helppoja! Ehkä se johtuu siitä, että kanssani on helppo kommunikoida ja sopia asioista.
Jos on vaikka jotain huomautettavaa ruokalassa käyttäytymisestä, laitan opiskelijoille Wilma-järjestelmässä viestiä. Muutama on sanonut, että aina kun minulta tulee viesti, he lukevat sen alusta loppuun. En ikinä käske käskemällä, vaan minulla on aina pilke silmäkulmassa, höystän viestit pienellä huumorilla.
Kohtelen nuoria kuten toivoisin itseäni kohdeltavan. Pitää pyytää ystävällisesti ja opastaa, että saamme ruokailutilanteen kaikkien kannalta toimivaksi. Pakottamalla ja käskemällä ei tule hyvää.
Nuoria moititaan aina siitä, että heille ei kelpaa kouluruoka tai etteivät he osaa käyttäytyä. Ainakin meidän koulussa se on päinvastoin! Kun opiskelijat palasivat kesälomalta, todella moni sanoi, että ihanaa päästä kouluun ja saada taas kouluruokaa.
Olet ollut paljon julkisuudessa. Mitä sinusta ei vielä tiedetä?
– Esimerkiksi sitä ei moni tiedä, että vaikka olen ruoka-alalla, olen itse ollut nirso ruoan suhteen lapsesta asti ja jo alle kouluikäisenä söin melkein pelkkää makaronia. Ja sitä, että elän työpäivät lähes pyhällä hengellä. Syön ehkä jogurtin tai viilin, ja vasta kotona lämpimän aterian.
Vaikutat sosiaaliselta: juttelet luontevasti satojen ihmisten kanssa joka päivä. Jos introvertti on 0 ja ekstrovertti 10, mihin väliin sijoitut?
– Ehkä puoleenväliin. Loppupeleissä olen aika introvertti. Viihdyn kotona omissa oloissani. En ole vapaa-aikana kauhean sosiaalinen, vaikka täällä koululla tykkään jutella kaikkien kanssa ja haastatteluissa kerron mielelläni kaikkea. Minussa on hyvin sosiaalinen puoli, ja sitten kotioloissa olen kotihiiri.
En tykkää sukujuhlistakaan, mieluummin jään kotiin.
Mitä teet, kun pääset töistä kotiin?
– Laitan miehen kanssa ruokaa, käytän koiraa lenkillä ja kotoilen yleisesti. Olen innokas marjastaja, ja viikonloppuisin olen käynyt mustikassa hullunkiilto silmissä!
Tulit Kallion lukioon töihin 14 vuotta sitten. Työnantajasi on Palvelukeskus Helsinki. Millä teit aikanaan vaikutuksen työhaastattelussa?
– Tulin Kallioon Töölön palvelutalosta, jonne menin alun perin tekemään kahden kuukauden sijaisuuden keittiöapulaisena. Se venähti kahdeksaan vuoteen. Sinä aikana ylenin kokin hommiin ja tuurasin ravintolapäällikköä hänen loma-aikoinaan. Olin siis jo aika hyvin sisällä vastuullisissa hommissa.
– Elän työpäivät lähes pyhällä hengellä.
Luulen, että haastattelussa tuli esiin myös sosiaalisuuteni – sitä tarvitaan nuorison kanssa työskennellessä. Olemukseni on tällainen reipas ja rempseä.
Mitä tekisit, jos et olisi tässä ammatissa?
– Olisin floristi. Minusta olisi kivaa tehdä kaikenlaisia kukka-asetelmia. Minulla ei ole sellaisia kotona, mutta se on kaukainen haave!
Kehu pomoasi.
– Meidät on jaettu moneen alueeseen, ja Kallio-ryppäässä meitä on viisi koulua ja 11 päiväkotia, joilla on kaikilla sama esihenkilö. Hän on kuunteleva ja ottaa toiveemme huomioon mahdollisuuksien mukaan. Kannustava hän on myös ja kohtelee kaikkia työntekijöitä samanarvoisesti.
Mikä tekee sinusta onnellisen?
– Terveys, aviomies, koira, työ ja kaikki opiskelijamme.
Mikä sinua ärsyttää?
– Se, että samasta asiasta pitää sanoa monta kertaa. Olen itse sellainen, että jos asiasta sanotaan kerran, niin se riittää.
Missä olet kymmenen vuoden päästä?
– Monilla on varmasti isoja urahaaveita, mutta minä toivon, että olen edelleen täällä Kallion lukiossa, opiskelijoiden kanssa.
Lue Uusi jäsen -sarjan aiemmat osat:
JHL:n uusi jäsen Heini Rusanen, 23, kertoo, miksi pienten poikien pitää saada käyttää kynsilakkaa
Ammattiliitto on nuoren tuki – Uusi jäsen Jonathan Ndongala, 23, kertoo miksi hän valitsi JHL:n